Syksyisessä luonnossa liikkuen: Miniseikkailu Jouppilanvuorella
Lähdin aamupäiväiselle pyörä- ja kävelyseikkailulle Seinäjoen Joupiskan ja Kyrkösjärven maisemiin. En varautunut tähän koitokseen mitenkään erityisesti, vaan lähdin vain arkikengissä ja pitkässä takissa reppu selässäni. Puikkelehdin metsään Jouppilanvuoren esteettömälle kuntoreitille, joka on noin 1,8 km pitkä pätkä Jouppilanvuoren 5,4 kilometrisestä kuntoradasta. Päädyin Aarnikotkan kodalle, jossa on myös hiljentymispaikka, tai kuten minun muistiinpanoissani lukee: laavukirkko. Kota suljetaan iltaisin klo 20.
Aarnikotkan kodalta jatkoin mututuntumalla opasteita seuraten Ahonkylää päin ja kohta olinkin jo lintumetsässä tarkkailupiilossa. Laitoin pyörän parkkiin ja lähdin kävelemään ympäröivään kallioiseen metsään. Oli mukava poiketa maastoon, vaikkakin lätäkön yli hypätessä toinen jalkani upposi suohon. Metsän raikkaat tuoksut ja hiljaisuus virkistivät ja metsäiset polut olivat paljon parempia liikkumiseen kuin asfaltti. Välillä kyllä kuului ihmisääniäkin, koska siihen aikaan aamupäivästä siellä oli myös koululaisia ja muutama lenkkeilijä.
Siinä maastossa kävellessä nappasin mukaani muutaman kangastatin. En ole niitä aiemmin kerännytkään, joten tämä oli aika mielenkiintoista, koska sormella painettaessa tähän ruokasieneen jää sinertävä jälki. Kangastatit kasvavat männyn seuralaisena hiekkaperäisellä maalla ja kalliolla, omani bongasin melko kallioiselta alueelta. Laitoin ne pipooni ja sitten reppuun, kun en ollut yhtäkilliseen sienisaaliiseenkaan varautunut. Lopulta maltoin jatkaa taas matkaani Ahonkylän reittiä päin. Matkalla oli nyppylöitä ja tasaista, oikein hyvät reitit polkupyörälle.
Kyrkösjärven näköalatorni ja lisää sienihavaintoja
Jonkin matkan päästä päädyin enemmän Kyrkösjärven maisemiin ja kävin ihailemassa Kyrkösjärven luontopolun kallio- ja järvimaisemia kävellen. Polultahan siis löytyi näköalapaikkakin, jossa pidin juomataukoni. Oli ihana hengähtää ja katsella pitkästä aikaa kunnon järvimaisemaa. Sitten jatkoin metsäseikkailuani ja hämmästellessäni löysin pari herkkutattiakin, jotka keräsin matkaan. Herkkutatit ovat nyt syksyllä 2021 olleet taas muotisieni ja juuri tästä inspiroituneena itsekin kävin ensimmäisen kerran sienestämässä elokuun lopussa. Nuoret ovat alkaneet tutustella sienimetsiin ja siellä saattaa parhaina päivinä olla ruuhkaakin. Herkkutattia löytyy täältä havu- ja sekametsistä heinäkuusta lokakuuhun.
Kyrkösjärven luontopolun voi kulkea 6 tai 3,8 kilometrisenä, mutta itse kävin vain poikkeamassa osaa kohtaa sitä. Jos olisin jatkanut matkaani, olisin voinut päätyä esimerkiksi järvilaavulle. Alue on jokseenkin minulle tuttua, sillä olen käynyt pyöräilemässä Kyrkösjärven ympäri muutaman kerran, mutta kävellen en ole näissä metsissä aiemmin ihmetellyt.
Tämä luontoreissuni pyörällä ja jalan kesti n. 2,5 tuntia ja sai ladattua akkujani kivasti. Nyt sää oli pilvinen, joten ajattelin poiketa retkelle vielä joku aurinkoinen päivä ja ottaa jotain evästäkin mukaan. Kyllä kuitenkin tälläkin reissulla sain syötävää, nimittäin mustikoita ja puolukoita oli mättäässä tarjolla.
Joupiskan ja Kyrkösjärven metsissä kyllä riittää nähtävää. Kyrkösjärven uimapaikan ja Luontotalo Käpälikön läheisyydestä lähtee lastenreitti Oravanpolku. Sen varrelta löytyy mm. paljasjalkapolku, pönttöpuisto ja Oravalaavu. Saa nähdä minne sitä seuraavalla kerralla eksyy ilman päämäärää.
Sofia
harjoittelija
Visit Lakeus