Syksyn piristävä päiväretki Lapualle
Lapua voi olla tuttu mm. Patruunatehtaan räjähdyksestä, Lapuan liikkeestä ja historiasta tai Lapuan Virkiästä. Minulle se on tuttu Simpsiön hiihtokeskuksesta. Olen asunut yli vuoden Etelä-Pohjanmaalla, mutta en ollut vieläkään ehtinyt tutustua kunnolla Lapuaan, jonne on asuinkaupungistani Seinäjoelta kuitenkin vain noin 27 kilometriä. Päätin ryhdistäytyä ja lähteä viettämään syksyistä Lapua-päivää. Seinäjoelta Lapualle kesti junalla noin 12 minuuttia ja olin perillä noin klo 11:30.
Hyvä päivä startataan kirpputoreilla
Aloitin Lapuaan tutustumisen tietenkin, milläs muullakaan, kuin kirpputoreilla. Juna-asemalta poispäin kävellessäni matkan varrelle sattui sopivasti Lapuan Helluntaiseurakuntayhdistys ry:n ja Lähetyksen kirpputori. Sieltä olisi löytynyt vaikka mitä, mutta mukaani tarttui Leviksen farkkuliivi, huivi sekä puuvillainen paita. Jatkoin pientä kirpputorikierrostani Kirppis Sakuraan. Se oli hyvin tunnistettavissa, eikä jäänyt huomaamatta punaisine seinineen ja erilaisten ikkunoiden kera. Tällä kirpputorilla oli varattava pöytä -systeemi ja huomasin muutamissa pöydissä ihania isoja karttoja, mutta koska olin kävellen ja junalla liikenteessä, en viitsinyt alkaa shoppailemaan.
Kirpputoreilla pyöriessäni alkoi tehdä jo jotain suolaista syötävää mieli. Sakurasta oli lyhyt matka Härsiläntielle, Välilän grillille. Tilasin muutaman vuoden jälkeen taas perinteiset makkaraperunat, ja pari mozzarellatikkua. Oli hyvää ja nälkä lähti!
Välilän Grilliltä perinteinen makkispekkis.
Jatkoin kävelyäni pitkin poikin Lapuan ympäristöä ja päädyin Lapuan Tuomiokirkolle. Tuomiokirkko on valmistunut vuonna 1827 ja se sijaitsee Lapuanjoen rannalla. Kirkossa on Suomen suurimmat urut ja joka toinen vuosi järjestetään Lapuan Urkufestivaali. Kirkon pihapiiristä löytyy mm. muistomerkkejä ja seurakunnallisia rakennuksia ja kirkon sisältä löytyy noin 1300 istumapaikkaa. Lapuan Tuomiokirkko on ristikirkko, jonka keskellä on kahdeksankulmainen kupoli. Nykyinen ulkomuoto on arkkitehti Kauno S. Kallion suunnittelema ja taiteilija Paavo Leinosen kädenjälki näkyy mm. ikkunoiden lasimaalauksissa. Mielestäni ihanan näköistä ja tykästyin erityisesti kirkon ikkunoihin! Olen vähän tällainen ikkunabongailija.
Ihmettelyä Kulttuurikeskus Vanhassa Paukussa
Lopulta päädyin viimeiseen kohteeseeni, Kulttuurikeskus Vanhaan Paukkuun. Aloitin ihmettelyn Lapuan Kankureiden Tehtaanmyymälästä, jossa oli todella kaunista ja esteettisen näköistä. Myymälä myös tuoksui ihanalle. Lapuan Kankurit on suomalainen pellava- ja villakutomo, joka kutoo pohjoista designia inspiroituen Suomen puhtaasta ja karusta luonnosta. Myymälästä löytyy mm. pellavapyyhkeitä, pöytä- ja tyynyliinoja, villahuopia ja erilaisia saippuoita. Eniten ihastuin Anu Leinosen suunnittelemaan pellavaiseen Terva -kylpytakkiin. Tänne palaan vielä ostamaan joululahjoja läheisille.
Lapuan Kankureiden Tehtaanmyymälästä löytyy ihania pellava- ja villatuotteita. 
Lapuan Taidemuseo oli piristävä näky, kun en ole hetkeen vieraillutkaan taidenäyttelyissä. Jo ulkona, Vanhan Paukun Laskeutuvan perhosen aukiolla, oli upeita, värikkäitä taiteilija Aapo Rapin teoksia. Lapuan Taidemuseossa sisätiloissa oli esillä Lapuan taiteilijaseuran 50-vuotisjuhlanäyttely – SILLANRAKENTAJAT. Näyttelyssä on näytillä 40 taiteentekijän taidetta, joita kaikkia yhdistää Lapua. Teoksissa näkyy eri tekniikoita ja teemoja mm. niin maalauksin ja valokuvin kuin piirroksin ja veistoksin. Minä itse en ole kovin tietäväinen kuvataiteen saralla, mutta nautin vierailustani, sillä teokset pistivät ajattelemaan ja olivat myös silmille mielenkiintoista katsottavaa. Lemppareikseni valikoitui muutama Eeva Takala-Lähteenmaan, Panu Hemmingin ja Mervi Kujalan teos.
Taidemuseo oli juuri lokakuun alussa täyttänyt 15 vuotta ja tiloihin on avattu Museokauppa Harmonia, josta löytyy mm. taidevälineitä maalaukseen! Harmonia painottaa valikoimassaan kotimaisuutta ja paikallisuutta.
Aapo Rapin teos 
Lapuan Taidemuseon upeat ja valoisat tilat. Katto on keskeltä yksi iso ikkuna.
Vierailin myös Lapuan Patruunatehtaan ja Lapuanliikkeen museossa, sekä Pyhälahden valokuvamuseossa tutkimassa historiaa. Etenkin vanhat valokuvat kiinnostivat. Samoissa tiloissa toimii myös Lapuan kaupunginkirjasto, joka oli yllättävän suuri, valoisa ja tunnelmallinen! Jos olisi ollut koulutarvikkeet mukana, olisin jäänyt johonkin nurkkaan opiskelemaan. Opiskelun sijasta päätin lähteä tutustumaan Kulttuurikeskuksen ruokapuoleen, eli Ravintola Iso Prässiin, josta saa herkullista lounasruokaa buffet-pöydästä. Sekä Café Patruunaan, jossa on tarjolla niin suolaista kuin makeaakin, ja kahvilalla on myös anniskeluoikeudet.
Lapuan Patruunatehtaan räjähdys tapahtui huhtikuussa 1976. 
Kirjastossa riittää valoa ja rauhoittumispaikkoja lukemiselle ja työskentelylle.
Ravintola Iso Prässi. 
Porkkanakakkua Café Patruunassa.
Tekemistä seuraavalle kerralle
Vietin Lapualla noin 3,5 tuntia ja siinä ajassa sai ihan hyvin mielikuvaa kaupungista. Lapua jäi mieleeni kotoisana ja maanläheisenä kaupunkina. Tykästyin erityisesti jokiseen maisemaan ja vanhoihin taloihin. Kaikkea ei tietenkään saa tehdä heti yhdellä kertaa, jotenpa jätin kotoisan näköisen kahvila Aarlan, Kosolan Talon, torikirppiksen ja Jokilaakson matkailupuutarhan seuraavalle kerralle. Jokilaakson matkailupuutarha täytyy säästää kesälle, niin siellä pääsisi katselemaan mm. pupuja ja lampaitakin!
Jokilaakson Matkailupuutarhassa riittää ihaltavaa varsinkin kesäisin, kun kukat ja kasvit ovat kauneimmillaan.
Sofia, harjoittelija
Visit Lakeus